Minttu (Mökötuvan Metku-Minttu)
oli ensimmäinen täysin oma
koirani, vaikka kokemusta koirista oli toki jo ennen sitä. Minttu oli oman tiensä kulkija, jonka kanssa ei puuttunut haasteita erityisesti ensimmäisinä yhteisinä vuosina, mutta myös erittäin suuri persoona, jolla tulee aina olemaan
aivan erityinen paikka sydämessäni.
Minttu steriloitiin 2011 hormonaalisten häiriöiden takia.
Se kärsi paukku- ja ääniarkuudesta, joka pahentui ja laajentui
vuosien myötä. Sillä oli myös koko ikänsä erinäisiä terveysongelmia ja 2016
röntgenkuvissa nähtiin ensimmäiset viitteet nivelrikosta, jota on
oireiden perusteella hoidettu ajoittain kipulääkkeillä. Vuonna 2016
Mintulta korjattiin toisen takajalan kokonaan katkennut ristiside.
Kontrollikuvista löytyi keväällä 2017 myös ensimmäistä kertaa
viitteitä alkavasta spondyloosista. Mintulta ehdittiin myös elämänsä aikana poistaa nielurisat tulehduskierteen takia ja pari hyvänlaatuista ihokasvainta. Loppuvuodesta 2019 Minttu sai yhden
epileptistyyppisen kohtauksen, joka kesti useamman minuutin.
Terveystiedot:
Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Silmät: terveet (2012, 2017)
Saike muutti laumaamme syksyllä 2019 Sodankylästä. Saike oli yhteisomistuksessa Star Yard's kennelin kanssa.
Terveystulokset: Silmät ok (7/2019), prcd-PRA, pompen ja CMR3 terve.
Luusto: A/A, 0/0 ja VA0, SP0, LTV0
Saike on Loppatassun Filmaattisten isä. Yhteensä silla on 4 pentuetta (19 pentua).
Lyyti (Loppatassun Ikkunaprinsessa), mittatilauspentu, jäi kotiin kasvamaan Saagan ensimmäisestä pentueesta. Valitettavasti se kuitenkin kuoli tapatarmaisesti pinkaistuaan hoitopaikan pihalta tielle ilmeisesti jonkin elukan perään. Lyyti olisi täyttänyt parin päivän kuluttua 10 kk.
Lyyti oli todella fiksu ja kaunis koira, jolla ei ollut huonoja päiviä. Lyyti rakasti kaikkia ihmisiä ja oli nuoresta iästään huolimatta jo varsin noheva etsintäkoira, joka rakasti hommaa yli kaiken. Ilmaisuakaan sille ei tarvinnut pahemmin opettaa, koska se oli sille niin luontaista. Yhdessä pentunäyttelyssä ehdittiin pyörähtää ja tyttö saikin oikein hyvän arvostelun (+ kotiintuomisina ROP ja KP). Vieraita koiria Lyyti ensin hieman arasteli, mutta tuttujen koirien kanssa meni ongelmitta isommassakin laumassa. Riistan perään ehti lähteä pari kertaa näkölähdöltä, mutta loppuaikoina alkoi jo ymmärtää, että on paljon kivempi juosta namitaskulle noissakin tilanteissa.
Ikävä pientä pusutyttöä on suuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti